jatkan blogiani uudessa osoitteessa, sillä tämä blogi oli luotu ainoastaan vaihto-oppilasvuoteni kokemuksia varten. Tarinoita kotiinpaluun jälkeisestä elämästä, sen mukanaan tuomista yllätyksistä, paluushokista ja ikävästä meksikoon voi tästedes seurata osoitteesta http://sarrrri.blogspot.com/

Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet seurata blogiani viimeisen vuoden ajan!! Los quiero mucho!! besos!!

Oigan los de mexico, voy a seguir escribiendo pero en otro lugar, nuevo blog se encuentra en  http://sarrrri.blogspot.com/

<3

No onhan se kivaa, että fazerin sininen löytyy helposti kaupan hyllyltä, karjalanpiirakat eivät ole mikään eksoottinen herkku eikä saunassa käynti mitään hullujen hommaa, mutten voi väittää etteikö tässä olisi sydän kipeä ja tyyny öisin kyynelistä märkä, kun ikävä ja kaipuu meksikoon iskee tajuntaan vahvana joka päivä ja varsinkin yö.. Pahinta on epävarmuus siitä, että milloin sinne sitten pääsee takaisin vai pääseekö, ja onko siellä mikään ennallaan..

Hauska huomata, miten siellä päässä oli ikävä suomen kotiin, ja nyt kun olen täällä, vaivaa paluushokki ja ikävä meksikon kotiin. Olisi niin ihanaa jos pystyisin viemään ystävät ja perheen mukanani meksikoon!!

Suomen kesäyö on kaunis, tottakai. Ikävöin silti öisiä valoja ja elämää maleconilla. Antroja joissa ihmiset eivät ole liian humalassa, tanssivat ja ovat iloisia. Ruokaa. Olen täällä suomessa keittänyt jamaica-mehua, valmisanut quesadilloja, tacoja ja micheladaa..

uudet perunat <3

***

en español, mas sobre los sentimientos..
ME SIENTO TANTO DOLOR DE CORAZON POR NO PODER VER LAS PERSONAS QUIENES HAN VUELTO IMPORTANTES PARA MI!!! me siento tanto dolor y tristeza que no se que hacer. lloro demasiado y me siento que la vida aqui no es para mi, que es vacia y triste. Quiero pensar que todo va a estar bien pero me desespera tanto no saber cuando voy a ver mis amigos, mis amigas, mis familias.. Finlandia esta bien bonito. Me encanta la nayturaleza d aqui, pero donde estan las palmeras?? malecon?? EL TIGRE?? los extraño.. jamas los voy a olvidar :(

jotenkin voimaton olo koko ajan. Nyt olen lähinnä kuluttanut aikaani huoneeni järjestelyllä, olen laittanut meksikon lipun + sombrerot seinälle, ja muutenkin järjestellyt, mutta toinen matkalaukku on silti vieläkin vasta puolittain purettu. Meksikoon on hirveä ikävä, tuntuu että elämä täällä on vielä vähän tyhjä mutta päivä päivältä kaikki on paremmin. Kaverit kertoivat, että coatzassa oli eilen uuden antron avajaiset. Niin.

Eilen meinasin tuohtua, kun menin jaskaan ja minun täytyi maksaa 2€ päästäkseni sisään!! Eihän meillä meksikossa tarvinnut maksaa edes open bar:ista niin paljoa.. Ja nyt kävin vain istumassa hetken ja lähdin pois. Ärsyttävää hinnoittelua :D Bensan hintakin hirvittää!! Huh..

Kävin koululla vaipumassa epätoivoon, pitäisi valita ensivuoden kurssit ja päättää se viimeinen kirjoitettava aine.

Ei mitään juhannussuunnitelmia.

Ainiin, juuri tajusinkin etten ollut vielä kirjoittanut läksiäisistä meksikon päässä!!  Meillä oli siis uima-allasjuhlat ja vieraita n. 60 kpl. Oli piñataa, synttärikakkua, laulua, lahjoja, tequilaa.. Juhlan virallisen osuuden jälkeen lähdimme discoon.

Minun oli tarkoitus lähteä ensimmäisen perheen kanssa pueblaan lauantaina 14.6, mutta mama magnolian isä kuoli sinä päivänä, joten he ostivat minulle lentolipun minatitlanista mexico cityyn. Mexico cityssä miittasin muut suomalaiset vaihto-oppilaat ja hoidimme lähtöselvitykset sun muut, kävimme luovuttamassa viisumimme pois, ja siirrtyimme odottamaan koneta. Pääsimme koneeseen. jossa meitä odotti 3,5 tunnin odottelu, sillä joku siellä oli rikki. Olimme varmoja, ettemme ehtisi koneeseen frankfurtissa!! Lopulta pääsimme matkaan ja frankfurtin kentällä mahtoi olla hauska näky, kun 9 suomalaista juoksi sombrerot päässään kentän toiselta laidalta toiselle!! Meillä siis tuli totisesti kiire, mutta ehdittiin. Itse olin ainoa, jolle tulivat matkatavarat perille.. Muiden tavarat eivät olleet ehtineet koneeseen ja tulivat kai perille seuraavana päivänä. Laskeuduttaessa olimme kaikki aivan ihmeissämme siitä, kuinka yöllä oli niin valoisaa, ei ollut kaupungin valoja, vuoria, pelkää metsää ja jjärviä.. ja niitä peltoja. heh.

Kotona minua odottivat 19-vuotis syntymäpäiväjuhlat. En tiennyt itse mitään siitä, että kaikki kaverini olivat tulossa meille, ja oli ihana yllätys!!

Kaipa tää tästä..

Kotona ja kaikki hyvin, aikamoista lentämistä paikasta toiseen eikä aikaa kirjoittaa vielä nyt. Kuitenkin  tämmöinen pikainen ilmoitus siitä että kotiin on päästy lentojen myöhästymisestä ja lentokoneen vioista, frankfurtin lentokentällä juoksemisesta, ihanista läksiäisistä ja matkalaukkujen ylipainomaksuista huolimatta.

Niin. Parempi selostus tästä kaikesta sitten kun tämä alkuhuuma ja asioiden akuutti hoitaminen on tasaantunut.

<3 mexico por siempre en mi corazon <3

tuo minun laskuri näyttää jumittuneen näyttämään että edelleen puuttuisi yksi päivä kotiinpaluuseen..!!

Vautsi, pääsin lehtee :D http://www.diariodelistmo.com/istmo_nivel3.php?id_noticia=94132

Positiivinen yllätys: ei enää tarvetta lähettää tavaraa postissa!! Matkalaukut on nyt valmiina, vielä täytyy hävittää kasa tavaraa ja lahjoittaa toinen kasa kavereille.

Minulla oli joku juttu josta halusin kirjoittaa, mutta unohdin jo.........

Minua häkellyttää ajatus siitä, että tämän blogin pitäminen loppuu pian!!!! Ei kiva, tämä on ollut kiva rutiini vuoden ajan ja mitäs nyt sitten? Pitääkö perustaa uusi blogi joka kertoo sitten siitä suomen elämästä? Se nyt ei enää varmaan kiinnosta ketään :(.

Nyt ei tunu yhtään miltään..?? 2 päivää coatzassa ja sit 1 pueblassa ja yksi mexico cityssä. matkalaukut melkein pakattuina, huomenna läksiäiset + synttärijuhlat,ja niin.. jännittää että pääseekö molemmat matkalaukut perille :S

Matka Chiapasiin oli onnistunut ja mahtava. Vaikka olen aiemminkin vieraillut ko. osavaltiossa pariin otteeseen, en koskaan ole siitä pitänyt. Nyt tällä kertaa teki suuren vaikutuksen intiaanikulttuureineen ja vuorineen.



Chiapas on yksi meksikon löyhimmistä (ellei köyhin?) osavaltio jossa intiaanikulttuurit kukoistavat ja ihmiset puhuvat erilaisia intiaanimurteita. Chiapasin luonto on valtavan kaunis, ja vaikka  alueella vallitsee trooppinen ilmasto, on vuoristoisilla alueilla järkyttävän kylmä ja minua alkaa oikeasti huolestuttaa suomeen paluussa se, etten nyt  ihan oikeasti selviä +16°C lämpötilasta ilman villapaitaa, pipoa ja lapasia. Kai siihen tottuu ;).

Allaolevassa kuvassa "Rouva Antonia", joka asuu pienessä kylässä lähellä San Cristobalia. Hän kutsui meidät kotiinsa maistamaan "mustia tortilloita", ja tekemään ostoksia. Kuvassa hän kutoo (ties mikä verbi tähän kuuluu?) pöytäliinaa, jonka valmistumiseen kuluu n. 2 viikkoa. Kyläläiset (naiset) oppivat tekemään tämäntyyppisiä käsitöitä 7-vuotiaina. Lukea tai kirjoittaa hän ei kuitenkaan osaa.



Hauska yksityiskohta niinkin alkeellisessa ympäristössä. Minua kiinnosti mistä tähän aparaattiin saatiin virtaa, sillä pistorasioita (saati lattiaa, ovia, ikkunoita..) ei tästä huoneesta (keittiö) löytynyt..


Maissin jauhamista jauhoksi ;)


MUSTA TORTILLA!! järkyttävää, mutta maku täysin sama kuin siinä perinteisessä..


Perheen äiti (ja isoäiti) valmistamassa tortilloita.




Cañon de sumidero, toinen kerta kun ko. paikassa vierailin, ihan vaikuttava paikka edelleen.


Vuorilla, pilvet alapuolella.


Joo ja oli oikeesti kylmä..


Kiva reissu :)

Tuntuu hurjalta että jokainen kerta kun teen jotain tai tapaan jonkun voi olla se viimeinen. Mutta ihan hyvillä mielillä tässä ollaan kuitenkin.. Nyt aamulla lajittelin suomeen lähtevät ja meksikoon jäävät vaatteet, ja vaikka olin kuvitellut että tänne jäisi aikamoinen kasa, ei se loppujen lopuksi ollutkaan niin iso ja suomeen lähtevää rättiä on paljon enemmän kuin tänne jäävää. Valmistin myös kaksi pakettia suomeen lähetettäväksi, sekä läksiäislahjoja kavereille ja kävin joitakin juttuja läpi. Ihan ok.

Lontoon serkku miehineen tuli nyt sitten kylään ja toivat minulle hurmaavan london bus-säästö"possun" ja tämä yhdistettynä sööttiin brittiaksenttiin onnistuivat vain lisäämään vettä "haluan lontooseen"- myllyyn..!! Järkyttävää :).

Nyt kotiinlähdön lähestyessä jotenkin haluaisin että aika kuluisi hieman nopeammin sillä odottaminen ajaa minut hulluksi ja tuntuu että johan tästä voisi lähteä. Pitäisi kai aloittaa se matkalaukkujen tekeminen, tavaroiden lähetys, chilen, tequilan + muun paikallisen ostaminen mutta niin se vaan että kaikki täytyy tässä maassa jättää viimetippaan..!

9 päivää jäljellä, joista 2 menee san cristobalissa, ja lauantaina 14.6 lähdemme puoliltapäivin Pueblaan, jossa yövymme ja josta matkaamme mexico cityyn 15.6 iltapäivällä, josta lento kotia kohti klo 9 illalla!

Jännittää. :)))

Huomenna kyllä hoidan jonkun tekemättömän asian!! Pakko se on aloittaa jo. :D

Ps. Olen jokseenkin sekaisin ja kuuntelen joululauluja. Olen myös tehnyt päätöksen seuraavaa joulua koskien: aion rakentaa piparkakkutalon. Niin.

Tuntuu ettei millään jaksaisi yrittää kuvailla kaikkia niitä tunteita joita käyn läpi tällä hetkellä. Tänään minulla oli viimeinen koulupäivä. Täällä ei ole penkkareita, mutta loppukokeitten alkaessa eli viimeisenä oikeana koulupäivänä kirjoitetaan tusseilla uniformut täyteen muistoja. Ihan hauskaa. Itkin valtavasti kun tajusin etten enää koskaan astuisi siitä koulun portista uniformu päällä sisään, vihoviimeinen visiitti tulee olemaan ensiviikon keskiviikkona kun käyn sanomassa hyvästit opettajille ja kiittämässä ihanasta vuodesta.
KUVIA VIIMEISESTÄ KOULUPÄIVÄSTÄ.

Eilen pidin suomi-esitelmän rotariklubillani ja se oli jättimenestys, alkupräinen kesto oli 20 min mutta herätin valtavaa kiinnostusta ja sainkin niskaani kysymystulvan josta johtuen lopullinen kesto oli reilut 40min. Itku tuli loppuvaiheessa kun kuvailin elämää meksikossa ja sitä mitä olin oppinut ja mitä minusta oli vuodessa tullut. Molempien perheiden jäsenet olivat tosi herkistyneitä ja mamat itkivät, samoin lähes kaikki paikalle ilmaantuneet kaverit + jokaikinen vaihto-oppilas. Onnituin siis vetoamaan tunteisiin ja olin todella tyytyväinen siihen miten esitykseni otettiin vastaan. Jälkeenpäin jokainen klubin jäsen kävi hymy korvissa onnittelemassa "loistavasta esityksestä" ja eräs ammatissaan paljon yleisölle puhuva mies totesi että minun pitäisi esittää enemmän asioita isolle väkijoukolle sillä esitystapani on hauska ja tunteisiinvetoava ja ties mitä ylistyssanoja jotka saivat pään ihan pyörälle :D. Pointti on se että olin kaksi päivää todella, siis TODELLA hermostunut ja peloissani esityksen vuoksi ja loppujen lopuksi se meni paljon paremmin kuin olin odottanut. :)))))))))
KUVIA SUOMI-ESITELMÄSTÄ.

heh. Lauantaina lähden viimeiselle meksikon sisäiselle matkalle eli suuntaan San Cristobal de las casas-kaupunkiin kun perheen lontoossa asuvat serkut tulevat kylään.

Tänään meksiko - argentiina jalkapallomaaottelu.

Meksikolaisesta jalkapallokulttuurista kertoo todella paljon se, että jos satut menemään esim. ravintolaan "väärän" joukkueen pelipaita päällä, joku työntekijöistä (!) saattaa haukkua sinut ja paidan siinä sivussa maan rakoon ja totaaliseen myttyyn. Ja jos paikan omistaja kannattaa samaa joukkuetta kuin työntekijä, potkut saakin työntekijän sijaan asiakas...

Nimimerkki Chivas-paita päällä (minä) ja Americas-joukkuetta kannattava tarjoilija.

:D

Olen viimeyönä ja tänään miettinyt ns TO DO-listoja niin näille jäljellejääville kahdelle viikolle täällä meksikossa kuin ajalle "paluun jälkeen". Suunnittelu luo jonkinlaista varmuutta ja tuntuu että on paljon helpompi tehdä mitään.

TO DO IN MEXICO
- haluan mennä rannalle, en ole uinut täällä coatzassa kertaakaan vaikka samaa merta onkin siellä missä olen uinut, oma kotiranta kuitenkin puuttuu.
- kirjoitan parhaille ystävilleni kirjeet jotka annan heille läksiäisjuhlassani, eikä niitä luonnollisesti saa avata ennenkuin olen jo mennyt!
- matka san cristobal de las casas ja palenque + mahdollisesti joku muu kohde
- viimeisten tuliaisten osto ko. matkalta
- tavaroiden lähetys!! (sain selville että jokainen ylipainokilo maksaa lufthansalla n. 10€!!)
- mahdollisimman monien valokuvien napsiminen
- matkalaukkujen tekeminen

TO DO IN FINLAND
- synttärit (17.6)
- kirjakaupan kortin toimivuuden tsekkaaminen
- matkalaukkujen purkaminen (olen äärimmäisen huono tässä!!)
- autoilu
- urheilun pariin palaaminen
- kirjastossa käyminen
- opiskeleminen
- espanjan kielen kurssin etsiminen ja jos sellainen löytyy sinne ilmoittautuminen
- valokuvien liimaaminen albumeihin (mikä haaste, mitä luultavimmin kyllästyn puolessavälissä..)

paljon asioita enkä edes viitsi kirjoittaa enempää noihin listoihin koska ne eivät koskaan lopu!!

En koskaan voinut kuvitella kuinka paljon vuoden laiskottelu ja opiskelemattomuus voivat turruttaa ja aikaansaada polttavan halun palata kouluun ja koulukirjojen ääreen sivistymään!! Kyllä se vaan on niin että vaikkei minulle meksikossa oleskelun aikana olekaan selventynyt se, mitä haluan elämässäni tehdä (mutkistunut vain entisestään!), minulle on kirkastunut hyvin selkeäksi se että koulu ja kielten osaaminen + muu yleissivistys on äärimmäisen tärkeää ja tavoiteltavaa!! Suomen koulujärjestelmä vaatisi omasta mielestäni tiettyjä korjauksia, mutta toisaalta taas nostan hattua sille että meillä kuitenkin on hyvä koulutus kaikille eikä vain niille joiden lompakossa on paksu nippu seteleitä ja hienot autot tallissa. :)

Tavallaan olen kamalan innoissani kotiinpaluusta, mutta minua harmittaa aivan järkyttävän paljon espanjan kielen puhumisen jättäminen!

Haluan matkustaa esim. pitkäksi viikonlopuksi Lontooseen. Tai amsterdamiin. Saksaan ehdottomasti, minulla on siellä kasapäin kavereita, säästäisin hotelleissa. Prahaan. Roomaan. Pariisiin. Olen huomannut että vaihtovuosi herättää ihmisessä palavan halun matkustaa ja tuntea enemmän maailmaa. Ja rohkeutta tehdä se.

Olen haaveillut ja haaveillut ja haaveillut siitä kuinka lähtisin pikku lomalle eurooppaan, mutta huono uutinen tässä suhteessa on se, että kesätöitä ei ole minulle kukaan halunnut antaa, joten aikaa on muttei rahaa. :D

En tiedä mistä se kumpuaa mutta koen järkyttävää mielenkiintoa Lontoota kohtaan. Hmm. No niin, ensin suomeen ja nauttimaan järvistä ja metsistä, suklaasta ja rakkaista ihmisistä <3.

Bueno ps voy a escribir alguna cosa en español porque me siento que sale mejor que el finlandes.. Principalmente cuando quiero hablar d mis sentimientos y d lo que esta pasando aqui en mexico y adentro d mi cabeza ahora. tambien me siento que no es muy bueno decir en finlandes que no quiero regresar pero asi es porque he hecho la vida aqui todo super bien y perfecta PERO si claro que aun asi tengo muchas ganas de irme a finlandia y ver todo otra vez y seguir mi vida como era antes.. ver mi familia, mi perro,mi carro, libertad, amigos.. toddddoooo!!

cuando pienso en regresar, me siento como que tendria una mano fria en mi pansa agarrandome d adentro.. creo que nada mas una persona quien ha vivido afuera d su pais puede entender como se siente cuando tienes casa en tu pais d origen.. pero tambien en otro pais y tienes familia en los dos, amigos en los dos, la vida en los dos.. se siente raro. yo pienso y estoy casi segura que puedo decir que es un tesoro enorme para mi tener los dos paises en mi corazon!! la mitad d mi es JAROCHA!!! pero la mitad sigue finlandesa :).

mexico ha vuelto super importante para mi y me va a doler deciorle adios!! muchisimo y igual a todos a quienes he conocido durante mi año aqui. asi se lleva mexico en la piel dice luis miguel y tambien yo lo digo ahora, despues d 10 meses y algunas semanas aqui. hay cosas que no me gustan, cosas que me gustan y que me encantan. en mexico todo se puede!!!

tengo mucha envidia de las intercambistas quienes van a venir aqui en coatza ahora el agosto.. ellos van a empezar todo, sin saber el idioma, sin saber nada d la cultura, nada nada!! y es lo mas chido que hay no manches!!!!! empezar y ir aprendiendo poco a poco todo y en fin enamorar del pais..!! locura pero tan genial!!!!!!!

este año ha sido la mejor cosa en mi vida hasta hoy!! un año exitoso, increible, nada facil.. asi voy a llevar mexico en mi piel!!! <3<3

Ruta kokonaisuudessaan oli mahtava ja ihana ja juuri sopivan pituinen, ei pitkiä välimatkoja kuten ruta mayalla, ei motkottavaa rotari-hirviötä vaan kaksi mukavaa normaalia rotarinaista joilla oli taktiikka "ei rangaistuksia, pelkkiä palkintoja". Vaihtariryhmä muuttui entistä tiiviimmäksi ja retken lopuessa kyyneleet virtasivat jokaikisellä.

Ensimmäinen kohteemme oli Querétaro, joka oli valtavan kaunis ja ihana kaupunki. Kiersimme kaupunkia turistibussilla ja illalla kävellen seuraten kadulla liikkuvaa "näytelmää".

Seuraavan päivän puolella matkasimme Celayaan, joka oli "ihan kiva", ei mikään turistipaikka tai iso kaupunki. Kävimme tutustumassa paikallisen karkin valmistukseen ja nähtävyyksiin.



Celayan jälkeinen kohteemme oli San Miguel Allendes, joka oli ihana ihana pikkukaupunki ja varsinkin yöllä valtavan kaunis!! Suosittelen kenelle tahansa.

Dolores Hidalgo on pikkuinen kylä josta meksikon itsenäisyyteen johtanut sota sai alkunsa. Tutuistuimme paikallisiin erikoisuuksiin ja nähtävyyksiin ja tapasimme presidente municipal, mikä lienee suomeksi.

Guanajuato oli HERMOSO PRECIOSO millä sanoilla voin kuvailla Guanajuatoa suomeksi?? Valtavan kaunis ja ihana kaupunki, pieniä katuja ja kauniita taloja. ihana. Näimme muumioita!



Morelia oli lievä pettymys, vaikka näimmekin kaikista näkemistämme kirkoista kauneimman.

Guadalajara oli ihana ja kaunis mutta luonteeltaan kovin erilainen sillä kyseessä on n. 8 miljoonan ihmisen kaupunki. Kaupunkikierroksia, mercadoja, samaa kuin muissakin paikoissa.


Pazcuaro meillä jäi väliin sillä aikataulu petti (ja muutenkin vaihteli hieman), samasta syystä en koskaan ehtinyt tapaamaan Pilaria guadalajarassa vierailuni aikana.

Puerto vallarta oli ihan kiva muttei luonnollisestikaan yltänyt cancunin tasolle. Hotellissa saimme rannekkeet jolla pystyimme syömään ja tekemään mitä tahansa halusimme "ilmaiseksi". Ihana.

Matka puerto vallartalta pueblaan kesti yli 20 tuntia ja oli todella puuduttavaa, mutta loppujen lopuksi saavuimme kuitenkin perille. rakastan pueblaa, se on valtavan kaunis kaupunki. Onneksi pääsen sinne vielä kerran ennen kotiinpaluuta!

Kotiinpaluu minulla on edessä reilun kahden viikon kuluttua, ja se tuntuu valtavan oudolta. ihanalta. kamalalta. Kuten yksi paljon vaihto-oppilaiden kanssa työskennellyt rotari totesi: "teidän host-vanhempanne surevat teidän lähtöänne, ja biologiset vanhempanne ovat onnellisia paluustenne. Ja te, siinä välissä tuntien liian monia tunteita samaan aikaan." Lähdön ajatteleminen saa aikaan tunteen kuin joku kuristaisi minua kaulasta, ja samalla tunnen jotain kylmää mahassani?! (Suomen kielen kirjoittaminen takkuaa tällä hetkellä hirvittävästi, kahden viikon tauon jälkeen??)

Haluaisin kirjoittaa paljon enemmän näistä tunteista mutta tuntuu etten saa tekstiä ulos ja olisi helpompi kirjoittaa espanjaksi.. 

Kotona Coatzassa! Kirjoitan matkarapostin kunhan löydän jostain energiaa siihen :) Niin ja hyvää kesälomaa niille joilla se alkoi!!

¿VALDRÁ LA PENA SABER OTRO IDIOMA?

Un alemán de la planta V. W. de Puebla estaba buscando una
dirección en el Boulevard de Veracruz en México. Ya cerca
del Fiesta Americana, detiene su carro y se dirige a dos
jarochitos que están jugando cartas a la sombra de un
frondoso árbol.

'¿Entschuldigung, kennen Sie Deutsch sprechen?'- pregunta el
alemán. Los dos costeños se miraron y siguieron sin decir
nada.

'Excusez-moi, parlez vous Francais?' intentó nuevamente; y
los jarochitos, callados!

'Do you speak english?' Ni una palabra de los pinches
costeños.

'VI Prego ..signori, parlate Italiano?' Ninguna respuesta.

'Voce fala o portugués?' Y nada, los costeños seguían
mudos.

El alemán, frustrado, se sube en su carro y se va.

Unos minutos más tarde, uno de los jarochitos le dice al
otro:

Compadre, yo creo que tal vez deberíamos aprender por lo
menos un idioma extranjero.

Y pa' que compa? replica el otro, Ese pinche güero hablaba
cinco y le sirvieron pa' pura chingada!

Matkalle lähtö klo 10:30am. Tarkoittaa 15 päivää päivittämättä blogia.. mmm.

Um filho pergunta à mãe:
- Mãe, posso ir ao hospital ver meu amigo?
Ele está doente!
- Claro, mas o que ele tem??
O filho, com a cabeça baixa, diz:
-Tumor no cérebro.
A mãe, furiosa, diz:
E você quer ir lá para quê? Vê-lo morrer?
O filho lhe dá as costas e vai...
Horas depois ele volta Vermelho de tanto chorar, dizendo:
- Ai mãe, foi tão horrível, ele morreu na minha frente!
A mãe, com raiva:
- E agora?! Tá feliz?! Valeu a pena ter visto aquela cena?!
Uma última lágrima cai de seus olhos e, acompanhado de um sorriso,ele diz:
- Muito, pois cheguei a tempo de vê-lo sorrir e dizer:
"- EU TINHA CERTEZA QUE VOCÊ VINHA!"
Moral da história: A amizade não se resume só em horas boas,alegria e festa.
Amigo é para todas as horas, boas ou ruins,tristes ou alegres.
CONSERVEM SEUS AMIGOS! O VALOR QUE ELES TÊM
NÃO TEM PREÇO..

Pakkailua kahden viikon kiertomatkaa varten, sain viimein ostettua mekkoon sopivat kengät!! Onneksi ei mennyt viimetippaan, EM. ;) Matkalaukun ostaminen jäi sinne jäljellejääville kahdelle viikolle mutta eiköhän se hoidu!! Tuli sitten kamoja keräillessä otettua kuva meksikosta ostetuista kengistä (alla) mutta vain jotkut päätyvät kotiin asti..!! Kuvasta luonnollisesti puuttuvat ne jotka toin suomesta mukanani mutta niistä ei palaa yksikään takaisin :D.


Adidaksen lenkkarit, punaset korkkarit, kullanväriset korkkarit, mustat kiiltonahka-jotkutkengät, niken lenkkarit, valkomustat varvastossut, ruskeat varvastossut (rikki), converset joita inhoan ja joita käytän vain koulussa sillä inhoan vieläkin enemmän noita mustia koulukenkiä (käyttökerrat: 1), kahdet rikkinäiset varvastossut, ja punaiset varvastossut jotka ostin tänään ^__^.

Blogiin tuli kommentti jossa muistutettiin Haminassa viimevuonna vaihtarina olleen Pilarin asuvan Guadalajarassa, jonne olen menossa rutallani. Tapaaminen on ollut sovittuna muutamia viikkoja, toivon että tulee toteutumaan :). Jos hänet näen niin laitan sitten vaikka kuvan tänne ;).

Tuntuu hirveän orvolta!! Mutta kai se siitä.. Toisaalta toivon että aika menisi nopeasti ja toisaalta taas haluaisin hetkeksi pysäyttää sen.. Tasan kuukausi ja yksi päivä lähtöön. Jännittävää.